Hylätty
Työnnetty sivuun kuin risa sukka
jolle ei ole enää käyttöä
Minulla ei ole ääntä
Kukaan ei kuule kun huudan
yksin pimeässä, kaivon pohjalla
Kylmässä, kosteassa
Vettä tihkuu niskaan
vain kumea kaiku vastaa
tukahdutettuun äännähdykseen
kapean synkän kuilun pohjalta.

Minua saa satuttaa
järkyttää
huolestuttaa
hylätä
jättää kaivon pohjalle lojumaan
tarpeettomana
Sanoa: kyllä sinä siellä pärjäät!

Siellä ylhäällä
valossa ja lämpimässä
hoidetaan kuninkaita, keskipisteitä
Kysytään: Miltä tänään tuntuu?
Ottaisitko kahvia vai teetä?
Neuvotaan jättämään se risa sukka kaivoon, ei sitä tarvita
kuninkailla on kaikkea.
Se pärjää siellä kyllä yksin,
eihän se ole kuin sukka.

Kaivon pohjalla ei saa edes itkeä
risalla sukalla ei ole ääntä
Haavat auki revittyinä
vertavuotavana
sen on maattava hiljaa
Ja jos se haluaa valoon
sen pitää peittää haavat
puhdistaa pois veri
peittää kaikki jäljet siitä
että se on
elävä, tunteva, rakastava,
syvästi kärsivä olento.

Tai risa sukka voi muuttua robotiksi
Robotilla ei ole tunteita
Se tekee mitä pyydetään
Se saa tulla katsomaan
kun kuninkaita hoidetaan
Se saa seurata sivusta
ja olla hiljaa, ilman tunteita
ilman että siltä kysytään:
Miten sinä voit?

Se näkee ja kuulee kaiken
mutta kelpaa vain, jos se on robotti
Se ei rakasta, ei vihaa
ei koe empatiaa, yksinäisyyttä
eikä surua
Se ei ilmaise mitään
Se tekee mitä siltä odotetaan
sen mihin se on ohjelmoitu
ja muun ajan on hiljaa.