Piti tehdä tänään tehokkaasti töitä. Yhden tosi tärkeän projektin deadline on maanantaina, tai itse asiassa mun osalta tänään, koska maanantaiksi pitää olla kaikki valmiina. Joten olen sitten yrittänyt keskittyä tosissani töihin. Päivä on melkein ohi, ja olen saanut väkerrettyä yhden pienen säälittävän runonpätkän (se tulee yhdelle nettisivulle) enkä juuri mitään muuta! No, se runo on kyllä onnistunut. Ainakin mun mielestä. Yksi valokuva olisi pitänyt ottaa, ja olen tuskaisena yrittänyt etsiä kameraani - sitä ei vaan löydy mistään. Huokaus. Tää on NIIN tyypillistä. En siis ole saanut mitään aikaan, koska olen tonkinut kaappeja, romuläjiä, käsilaukkuja, taskuja, pussukoita, komeroita, laatikoita, ja etsinyt sitä hemmetin kameraa, joka on tehnyt katoamistempun. Onhan mulla toinenkin kamera, niin iso ettei se voi hävitä, digijärkkäri jonka säilytyspussikin on aika iso. Sain itseni jo kamera kädessä valmiusasentoon, ja kameran paristot loppui just sillä sekunnilla. Joo ei sitte tarvinnu kuvata.

Pari viikkoa sitten olin sopinut valokuvaajan kanssa tuotekuvauksista. Kelit on hienot, ulkona olis saanut mahtavia tuotekuvia. Olin hakenut kaveriltani lainaan vähän kuvausrekvisiittaa, sellaista kamaa joka sopii tosi hyvin tuotteiden kanssa, ja mulla ei itelläni just sellaista ole. No, kun olis pitänyt alkaa kuvaamaan, niin ne tuotteet on hävinneet johonkin. Siis juuri ne, jotka piti kuvata, ja joihin sopivan rekvisiitan olin hommannut. Niitä oli 15 kpl. Ne ei ole kovin pieniä. En muista ollenkaan, oliko mulla ne kassissa vai jossain laatikossa. Joten en tiedä minkälaista pakettia etsisin. Palautin saman viikon lopulla ne kuvausrekvisiitat, kun niille oli käyttöä kaverillani, enkä voinut ikuisesti pitää lainassa. Niitä tuotteita ei ole vieläkään löytynyt. Käsittämätöntä. Olen etsinyt meidän talon ja mun työhuoneen pariin kertaan lattiasta kattoon. Se kamera on varmaan sitten samassa paikassa. Samoin äsken muistin, että ai niin kamera vois olla yhdessä punaisessa nahkaisessa käsilaukussa, muistelen että se ois viimeksi ollut siinä laukussa mun mukana. No ei varmaan yllätä ketään, kun sanon, että sitä laukkua ei löydy mistään. Hävinnyt.

Käyköhän meillä varkaita säännöllisesti? Kannattaiskohan tavarat pitää järjestyksessä ja aina omilla paikoillaan? Ahistaa kun koko kallis työaika menee näin turhaan säätämiseen. Nyt ne tuotekuvat pitäis olla jo otettu, nettisivut on ihan kohta valmiit, ja valokuvaaja on muuttamassa puoleksi vuodeksi ulkomaille, eli ihan pian on jo liian myöhäistä. Mutta tyhjästä on vaikea ottaa kuvia. Tosin, eipä niitä olemattomiin kadonneita tuotteita voi kyllä myydäkään, että sen puoleen...

[muoks] Joo. Löytyi punainen käsilaukku. Löytyi myös kamera. Heti kirjoitettuani tämän, päätin että eihän se nyt VOI olla niin, että en löydä saatana mitään. Ja ne löytyi sitten - yllätys yllätys - mun sängyn vieressä sijaitsevasta kaapista. Molemmat. Kun mulla on tapana tehdä sänkyyn pesä, jossa istun ja teen ihan kaiken. Luen, surffaan netissä, neulon, tein mitä tahansa, istun aina siinä samassa sängynnurkassa. Ja siihen käsivarren mitan päähän kaikki tavarat sitten aina kerääntyy. Lehdet, kirjat, vesilasit, kahvikupit, lääkepurkit, nenäliinat, kamerat, latauskaapelit... kaikki kauheassa rojuläjässä sängyn ympärillä.  Ehkä mun pitäis nyt oikeesti etsiä, josko ne kadonneet tuotteetkin olisi siellä samassa paikassa. Mutta jos nyt otan ensin sen yhden kuvan.

Ja sen jälkeen mun pitäis varmaan tehdä vähän jotain energiasiivousta. Meidän koti häviää rojun alle.