Lääkärissä meni sitte ihan hyvin. Tai no, riippuu miten sitä asiaa tarkastelee. Eihän se ole hyvä, että on siinä kunnossa ettei kykene töitä tekemään koko kapasiteetillaan. Mutta se oli hyvä, että lääkäri oli samalla aaltopituudella, otti tosissaan, ja ymmärsi. Kirjoitti 2kk sairaslomaa. Yrittäjänä se tarkoittaa sitä, että Kelalta saa (toivottavasti) jotain sairaspäivärahaa, ainakin olen tunnollisesti maksanut sosiaaliturva- ja eläkemaksuni, vaikka se summa on joka kuukausi ollut isompi kuin mitä olen edes tienannut...

Nyt sitten vihdoinkin lepään vähän paremmalla omallatunnolla. En tiedä mitä mies tästä ajattelee, ei tuo oikein sanonut asiaan mitään. Mutta sepä ei ollut yllättävää, eihän se koskaan sano mihinkään oikein mitään. Jos se jotain mieltä asiasta onkin, niin sitä voi vain arvailla mitä se mahtaa olla. Minulta tipahti iso paino harteilta, heti lääkäristä lähdettyä olo tuntui kevyemmältä, ja oli helpompi hengittää. Kyllä se stressi onkin minua pitänyt otteessaan. Lamaannuttavassa otteessa. Nyt tuntuu että ajatuskin työnteosta on jo helpompi, sekään ei enää tunnu pahalta. Kun on lupa olla tekemättäkin. Ja työt odottaa kyllä, ei ne juokse karkuun. Ajattelin nyt ainakin viikon verran ottaa tosi rennosti, lepäillä ja nauttia, harrastaa puutarhahommia ja käsitöitä. Ja jos tuntuu siltä, niin käyn töissä vähän tekemässä lisää käsitöitä. Eiköhän tämä tästä.

Ai niin, diagnoosi oli keskivaikea masennus. Ja mielialalääkityksen annostusta korotettiin neljänneksellä. Lisäksi sain toisen lääkkeen, joka rauhoittaa iltaisin niin ettei työasiat pyöri mielessä, jotta nukahtaminen on mahdollista. Ei unilääke, vaan sellainen jota käytetään isommilla annoksilla psykoosien ja skitsofrenian hoidossa, myöskin kai kaksisuuntaisen hoidossa. Mutta minulle se annostus on nyt niin pieni, että noihin edellämainittuihin olisi liian pieni annos. Eilen illalla otin sen lääkkeen, ja vaikka varoiteltiin apteekissa että se annos on niin pieni etten välttämättä edes huomaa mitään vaikutusta, niin oli se kyllä aika unettava. Tosin se unettavuus taisi olla enemmänkin sivuvaikutus kuin varsinainen. No sama se, nukuin kuin tukki - kerrankin yö, etten herännyt aamuyöstä pyörimään ja miettimään syntyjä syviä.