Lauantai-aamuna kello seitsemän
katselen nukkuvia lapsiani
Sänkyni täynnä pieniä käsiä, jalkoja, lämpimiä varpaita
Unentuoksuista tuhinaa, pehmeää ihmisenlämpöistä ihoa

Sydämessä läikähtää onni
jokaisesta pienestä
untanäkevästä varpaasta

Voi kun osaisin
kaiken kertoa heille
ennen kuin lentävät pesästä
Miten upea elämä on
ja miten se kantaa

Voi kun osaisin suojella
kaikelta pahuudelta
nämä pienet elämät
vasta nupullaan

Mikä vastuu on minulle annettu!
viitoittaa oikea tie
uusille ihmisille, keskeneräisille
Auttaa kasvamaan valmiiksi

Osaanko opettaa luottamaan,
sopivasti varomaan
Ja silti pysymään aina lapsena
herkkänä, aitona
Osaanko.

Nukkukaa, elämän pienet versot
Uneksikaa lentämisestä
Teitä kannetaan
kunnes juurenne kasvavat maahan
ja runkonne jo taipuilee tuulessa

Nukkukaa rakkauden valossa
tulkaa vahvoiksi mutta herkiksi
Teitä kannetaan.