No joo ehkä ei ole kaksisuuntaista, voihan tää olla työhulluuttakin. Kolme päivää olen paniikissa miettinyt tätä yritystoimintaa joka ei ole lähtenyt käyntiin ihan oletetulla tavalla, eli pitäisi kehittää jostain sitä myyntiä. Joten aloin sitten sitä miettimään, ja tekemään toimenpiteitä sen eteen. Tähän asti se on ollut vain ajatuksen tasolla, ja olen vain keskittynyt rakentamaan brandia, kehittelemään tuotteitani, mutta nyt oikeasti aloin työstämään sitä myynninedistämistä. Kaikki alkoi viattomasta flunssasta... mulla oli aikaa istua sängyssä kolme vuorokautta läppäri sylissäni, ja miettiä, tutkia, etsiä, löytää. Ja minähän istuin. Siis niinkuin aikalailla koko ajan. Tuskin edes nukuin, ehkä kuutisen tuntia yössä. (normaalisti tarvin yhdeksän tuntia yöunta)

Siitä se sitten lähti. Nyt on menossa kolmas yö putkeen, kun istun vaan ja naputan näpytän klikkaan surffaan lataan päivitän lataan lataan naputan näpytän klikkaan... Tiedän että useamman yön univelka tekee minut ensin ärtyneeksi, joka aiheuttaa riitaa perheessä, sitten se ärtyneisyys ja riitely saa aikaan lisää ahdistusta ja lopulta kaikesta lumipalloefektinä, masennun ja väsähdän. Eikä mikään ihme, eihän kukaan voi tehdä 16 tuntia töitä päivässä viikkotolkulla. Joka hemmetin päivä. Ja vaikka tiedän sen, ja tiedostan tekeväni juuri sitä, en osaa lopettaa. Päätän, että tänään lopetan työt viideltä iltapäivällä, ja puolilta öin tajuan edelleen istuvani tässä samoilla sijoilla, ja koko ajan ajattelen että "mie teen vain tän jutun, ja lopetan IHAN JUST!" Tämä olotila on sekoitus innostusta, paniikkia (siis paniikki siitä että en ole tehnyt tarpeeksi, en ikinä saa tätä toimintaa kannattamaan, pakko saada myyntiä, pakko saada myyntiä, pakko saada myyntiä...jne) peräänantamattomuutta, perfektionismia, idiotismia, sekä huonoa itsekuria ja ymmärtämättömyyttä. Aika hyvä cocktaili, eikö?

Osaiskohan sitä kerrankin lopettaa ennen kuin mun kroppa ja pääkoppa pakottavat tekemään sen? Mistähän se johtuu, ettei tätä omaa flowtaan osaa säännöstellä yhtään? Olisko niin paljon järkevämpää, jos tän innostuksen ja vimman voisi jakaa koko kuukauden ajalle, niin että tekis vain virka-aikaan töitä, ja illat käyttäisi ihan muuhun. Tällä hetkellä menee kutakuinkin niin, että kaksi viikkoa hulluna töitä uuvahtamiseen asti, ja sitten kaksi viikkoa ei mitään muuta kuin makaamista, mikään ei huvita, mitään ei jaksa, ei edes tehdä itselleen voileipää saati syödä sitä. Kyllä pitää olla paksupäinen, kun tän on kokeillut aiemminkin, mutta ei vaan usko, kun pitää kokeilla uudestaan. Josko se väsähtäminen tällä kertaa ei tulisikaan...