Olen miettinyt kovasti, mikä on se perusmieliala, jota voisi pitää normaalina. Kun tuntuu että koko ajan vaihtelee niin kovasti, ettei enää tiedä mikä on normaalia. Vai onko se normaalia että mieliala vaihtelee koko ajan? Viime aikoina kylläkin on tuntunut, että ne vaihtelutkin on pyörineet siellä keskiarvoviivan alapuolella, lievästä alakulosta, saamattomuudesta ja tyhjyydentunteesta voimakkaaseen masennukseen ja lamaantuneisuuteen, käväisten välillä ärtyneisyyden ja puheliaisuuden puolella. Se on kai sitten se hypomania, ei energistä onnentunnetta, vaan ärtynyt ja levoton puheripuli. Mutta niitä onnistumisen, innostuneisuuden ja onnentunteiden kirjoa ei ole juuri näkynyt.

Työn takia pitäisi saada sitä inspiraatiota ja innostuneisuutta luotua jotenkin. Ei tämä luova työ oikein muuten luonnistu. Tällä hetkellä juuri fiilis on se, että ideoita pörräilee mielessä, osasta niistä on jo jotain konkreettisempaakin, joko luonnoksia tai jopa protoja tehtynä. Mutta se lopullinen tuotekehitys, tuotteeksi asti toteuttaminen, on jotenkin vaikeaa saada tehtyä. Siihen tarvitsisi sitä ahkeraa ja jaksavaa puurtamista, myyräntyötä, tekemistä, uudelleen tekemistä, miettimistä, muutoksia, taas tekemistä. Määrätietoisuutta, sinnikkyyttä. Voimaa jaksaa puurtaa, vaikka lopputulos ei ole aivan sillä sekunnilla näkyvissä ja valmis. Uskoa omiin kykyihin. Uskoa omaan visioon, siihen, että juuri tämä tuote on sellainen, johon kannattaa panostaa aikaa ja vaivaa, koska kaikki tulevat haluamaan tällaisen. Ja minulla ei tunnu riittävän pitkäjänteisyyttä sellaiseen. Aloitekyky tyssää niiden luonnosten tekemiseen. Ideoita ja luonnoksia alkaisi itse asiassa olemaan jo vähän liikaakin, alkaa jo olla vaikea valita mitä alkaisi toteuttamaan. Monesti en sitten osaa aloittaa tekemään oikein mitään, kaikki on pääni sisällä liian kaaoksena, enkä tiedä mistä pääsisin edes liikkeelle, alkuun.

Oman vapaa-ajan käytön suhteen olen vieläkin heikommilla. En osaa enää nauttia oikein mistään. Poden huonoa omaatuntoa heti, kun edes yritän päästää aivojani vaeltelemaan vapaalle, miettimään jotain muuta kuin pakollisia kotitöitä tai omia työasioitani. Toisaalta en jaksa aina miettiä työasioita, niiden jatkuva pohtiminen tekee varmaan juuri sen, että sitten kun oikeasti pitäisi miettiä ja keskittyä, en enää jaksa kun koen että olen tehnyt sitä koko ajan valveillaollessani.

Minä tykkään neulomisesta. Mutta viime aikoina en ole neulonut mitään, koska poden siitä huonoa omaatuntoa. Minulle tulee neulelehti kotiin tilattuna, ja pari uusinta lehteä on kokonaan selaamatta. Olen yrittänyt, viimeksi eilen illalla selata uusinta kevään mallilehteä. En jostain syystä osaa. Ahdistun parin sivun jälkeen.

Yöpöydälläni on myös työhön, tai ennemminkin yrittämiseen liittyviä kirjoja parikin kappaletta. Jari Juslén: Netti mullistaa markkinoinnin. Liisa Sounio: Brändikäs. Kuvittelen joskus lukevani niitä iltalukemiseksi. Työaikanahan niitä periaatteessa pitäisi lukea, mutta työaikana poden huonoa omaatuntoa siitä, jos vain istun ja luen kirjaa!! Kun pitäisi ommella, suunnitella, tai piirtää kaavoja!

Kun ne kirjat ovat pöydällä, en voi edes illalla selailla neulelehteä, koska koen, että olisi pitänyt ehtiä lukemaan nuo kirjat, ja nekin lojuvat tuossa tyhjän panttina, kalliit kirjat. Juslenin kirja maksoi melkein 70 euroa, tuo toinenkin oli 40 euron kirja. Joten, lopputuloksena, en saa luettua kirjoja, koska en yksinkertaisesti illalla enää jaksa keskittyä sellaisiin aiheisiin, työaikana en voi niitä lukea koska se olisi kalliin työajan tuhlausta. Iltaisin en kykene selaamaan lehtiä, koska minulla on huono omatunto siitä etten ole lukenut kirjoja vieläkään. Tuleehan minulle kaavalehtikin, senkin selailua pidän kai liian leppoisana iltapuuhana, koska sekin on jäänyt selaamatta. Muitakin kivoja aikakauslehtiä meille tulee: Retki-lehti, jota varmasti tykkäisin lukea (kymmenisen numeroa tullut, en ole ensimmäistäkään ehtinyt lukea) Martta-lehti, Sydänääni, Tiede-lehti... kaikkia noita voisin lukea, ovat täynnä mielenkiintoista asiaa. Mutta kun ei... en vain osaa. Aina on sellainen tunne, että pitäisi sitä luonnosvihkoa katsella ja miettiä mitä alkaisi aamulla tekemään.

Omatuntoni on ylivirittynyt, apua, miten se sammutetaan, tai edes kalibroidaan??!!