Päivä on ollut oikein rauhallinen ja mukava, olen ollut kotona hieman kipeän pikkupiiperon seurana, istunut sängyllä nukkuvan lapsen vieressä ja surffaillut netissä. Mitenkä sitä voisi yksinään mikään ärsyttää, saati sitten ylettömän suloisen ja vielä vähän kipeän kolmevuotiaan kanssa. Eihän sellaiselle voi mistään ärsyyntyä, rakastaa vain, sydämensä kyllyydestä! Oon lähestulkoon aamukahdeksasta viiteen istunut ja halinut ja paijannut tuota suloista pientä kipeää nukkuvaa (ja aika kovasti yskivää) tuhisijaa.

Mutta annas, kun se MIES tulee kotiin. Ei menny kuin reilu tunti, niin ilmiriita taas käynnissä. Ja aivan älyttömästä aiheesta, taas kerran. Miten se ei voi AINUTTAKAAN kommentin puolikasta saada suustaan oksennettua ulos ilman, ettei samalla vähättelisi tai mitätöisi minun mielipidettäni??? Miten, miten miten??!!!!!

Ja miten sen kanssa ei saa MINKÄÄNLAISTA järjellistä keskustelua aikaiseksi, ikinä? Mistään ei synny mitään aitoa mielipiteiden vaihtoa ja pohtimista, vaikka aihe olisi miten mielenkiintoinen. Ei synny, kun miehen ainoa kommentti on, että "en minä voi olla tuosta asiasta mitään mieltä, kun ei minulla ole tutkimustuloksia aiheesta" ja samalla väittää, että minun johtopäätökseni perustuu ennakkoluuloihin... Voi pyhä lehmä. Oli kyse siitä, laittavatko miehet vaiko naiset useammin ruokaa itse, verrattuna siihen että ostaisivat eineksiä. Ei liene tarvitse mitään kovin suurta galluppia tehdä aiheesta, kun jokainen maalaisjärjellä varustettu tietää, että vielä tänä päivänä useammin naiset sitä ruokaa laittavat. Vaikka molemmissa sukupuolissa löytyy varmasti myös toisenlaisia yksilöitä, minä puhuinkin prosenteista, keskiarvoista. Mutta minähän olen vain ennakkoluuloinen, ja mies ei voi asiasta keskustella koska ei tiedä miten asia on. Eli, emme voineet edes mielipiteen tasolla keskustella siitä, voisiko asia olla noin tai näin, koska hän ei tiedä ja minä olen ennakkoluuloinen. Voivittupaskaperkele. Jätin muut syömään ja marssin ruokapöydästä hittoon raivoamaan, kun en jaksanut taas kerran kuunnella sitä mielipiteisiini kohdistuvaa mitätöintiä ja arvostelua. Ja sitä, että mies ei edes suostu keskustelemaan kanssani asiasta ilman tieteellisiä tutkimuksia.

Muoks. Tämä ylimalkainen heittoni siis liittyi tähän artikkeliin. Ja nimenomaan tuohon kirjoittajan ajatukseen, että naiset hamstraavat ruokaa enemmän kuin ehtivät syömään tai edes tarvitsevat. Ja en tosiaan ollut edes lukenut tuota linkin takana olevaa tutkimusta, mutta ihan vain tajunnanvirtana heitin ajatuksen, että ehkä tuo biojätteen isompi määrä ei johdu siitä että naiset ostaisivat liikaa ruokaa, vaan siitä, että KUN ostetaan einesten sijasta tuoreita raaka-aineita, niistä tulee enemmän biojätettä. Meillä ainakin biojäteastia täyttyy etupäässä kasvisten, juuresten ja hedelmien kuorista ja muusta ruuanlaittojätteestä, jota ei tietenkään synny, jos ostaa einesruokaa pienen astian, ja syö sen kaiken! Mutta tätä johtopäätöstä - tai siis, ajatuksenpuolikasta, en siis tietenkään voinut sanoa, ilman että piti miehen muistuttaa että minulla ei ole mitään tutkimustietoa tämän väitteeni tueksi, joten hän ei voi siitä keskustella kanssani O.o Siis miettikää, oikeesti?? Ruokapöytäkeskusteluna aivan absurdi. Ja koska miehelle tällä itse asialla ei ollut MINKÄÄNLAISTA MERKITYSTÄ, niin olisiko voinut ihan vaikka small talkin vuoksi sanoa esim. "Joo, voi olla tottakin, tuossa on ideaa. Kyllähän se noin voi ollakin". Ei. Ei minun mies. Sen pitää muistaa painottaa, siis VAIKKA ei asia tippaakaan kiinnosta häntä, eikä sillä ole mitään merkitystä, painottaa, että MINÄ OLEN VÄÄRÄSSÄ, ja olen ennakkoluuloinen olettaessani että naiset laittavat useammin ruokaa tuoreista raaka-aineista. Ei onneks yhtään ärsytä tää kommunikaation hankaluus. Riita voi siis tulla IHAN MISTÄ TAHANSA aiheesta, vain sen takia, koska minun miettimällä ajatuksella ei koskaan ole miehelle minkäänlaista arvoa. Se vain pitää nollata, tyhjätä, mitätöidä. Millään muulla ei ole keskustelussa merkitystä, kuin sillä että mies saa aina ja joka tilanteessa mitätöityä minun sanomani asian.