Tulipa taas käytyä eilen selvittämässä parisuhteen ongelmia oikein kahden terapeutin avustuksella. Johtuukohan se vain minusta itsestäni, että mulla tuli sielläkin ihan paska fiilis, sellanen että MINÄ olen nyt ainoa jonka käyttäytymisessä on jotain vikaa ja MINUN pitää toimia eri tavalla? Jotenkin tuli sellainen tunne, että kun kerroin mitä oltiin riidelty, ja miten tilanne eteni, ja miten surkea olo mulle siitä tuli, niin mulle koko ajan neuvottiin että "älä anna tilanteen mennä niin pitkälle, se pitää pysäyttää jo aikaisemmin" tai että "koita ilmaista toiveesi kumppanille rakentavammin" jne. Eikä siis tässä tapauksessa yhtään kertaa sanottu sille miehelle että "koita kuunnella puolisoasi enemmän, ja olla empaattisempi". Eli kaikki vika on siis minussa, ja VAIN mun pitää muuttua, niin kaikki on hyvin?! Vaikka mun mielestä isoin ongelma ON juuri se että se puoliso ei ole riittävän empaattinen, ei kuuntele, ei ymmärrä, ei halua ymmärtää, ei pidä mun mielipiteitä riittävästi arvossa... Ja tämäkö sitten kaikki muuttuisi, jos minä yksinkertaisesti vain lakkaisin ahdistumasta siitä, josta seurauksena en siis hermostuisi ollenkaan kun mun mielipiteitä mitätöidään, vaan ystävällisen rauhallisesti ja rakentavasti sanoisin miehelleni että "toivoisin että kuuntelisit minua ja osoittaisit arvostusta mielipiteitäni kohtaan" ja sillä taikaiskulla hän alkaisikin tekemään niin? Hahhahhaa. Joo. Mutta YHTÄÄN KERTAA ei siis sille miehelle sanottu että voisitko ajatella että muuttaisit suhtautumistasi vaimoasi kohtaan enemmän arvostavaksi? Juuei. Ilmeisesti siis terapeuttienkin mielestä se vika on vain minussa. Haistakoot paskan koko terapia, siitä ei oo mitään apua ollut, päinvastoin, olemme alkaneet riidellä entistä raivokkaammin, ja mies osoittaa entistä vähemmän arvostusta mun mielipiteitä kohtaan.

Ja nyt uutinen: myös puolisollani on tunteet! Jos minä istun keskellä yötä sängyllä riitelyn jälkeen kolme tuntia itkeä nyyhkyttämässä, niin se ettei puolisoni voi tulla lohduttamaan minua, johtuukin siitä että hänellä on niin paha mieli!! Jep, ja minä olen se joka siinä itkee nyyhkyttää hysteerisenä, ja miehellä on niin kovin paha mieli että kuorsaus kuuluu naapuriin asti. Puhutaan ehkä vähän eri tason asioista, kun se miehen paha mieli ei tunnu hänen arkeaan juuri rassaavan, ei muuta kuin nukkumaan ja aamulla töihin ja iltapäivällä käyttäydytään ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan yöllä. Minä itken silmät päästäni melkein aamuun asti, ja seuraavana päivänä näytän turvonneelta sialta enkä kehtaa lähteä ulos, olen väsynyt ja uuvuksissa ja huudan lapsille, saan lisää pahaa mieltä kun siirrän oman pahan oloni lapsiin - mutta TOKI sillä miehellä on oikeus olla selvittämättä sitä riitaa, koska HÄNELLÄ on niin saatanan paha mieli, ettei voi edes kuunnella ja lohduttaa. Nyt vaan kaikki sankoin joukoin parisuhdeterapiaan, kuten näette tämä ratkaiseen kaikki parisuhteen kiemurat silmänräpäyksessä.