Kun on oikein rakastunut
se on kuin söisit keittoa haarukalla!

Et saa millään tarpeeksesi
vaikka kuinka kauhot,
ja heti syötyäsi olet edelleen nälkäinen.

Ihanaa rakastaa näin pohjattomasti,
ihanaa uskaltaa ja luottaa!
Ja saada sama takaisin,
ilman ehtoja.

Huomata, että
minä olen riittävän hyvä, rakastettava -
näinkin rikkinäisenä ja viallisena.

Eihän kukaan meistä ehjä ole eikä virheetön.
Mutta että uskaltaa tuoda itsensä esiin
näyttää sielunsa pohjia myöten
juuri sellaisena kuin on,
kaikkine vikoineen ja puutteineen
ja huomata että kelpaan niistä huolimatta!

Se tunne on kertakaikkisen parantava, puhdistava.

Eheyttävä.

Minua rakastetaan.
Minä rakastan.
Elämä kantaa.