Yö on julma
ja raadollisen rehellinen
Se herättää sinut sikeimmästä unestasi
pakottaa kohtaamaan itsesi
vajavaisuutesi

Muistuttaa huonoista puolistasi,
vioistasi.
Äkkipikaistuksen kaduttavista sanoista
jotka satuttivat.
Tekemättä jääneistä töistä
Lunastamattomista lupauksista
Kyyneleestä lapsen poskella.
Olinko liian ankara?

Se kirjaston kirja
palauttamatta perkele
Jäiköhän takaovi lukitsematta?
En vieläkään maksanut sähkölaskua

Yö on säälimätön.
Ei se tarjoa piilopaikkoja itseltäsi
Ei mitään sijaistoimintoa
johon voisi uppoutua touhukkaana 
lohdulliseen unohdukseen

Hämärä tyhjyys
hiljaisuus
pakottaa kohtaamaan sen mitä olet
ja mitä et
ilman keinoa paeta
pehmittää särmiä
selitellä parhain päin.

Olet mitä olet.
Yö tekee näkyväksi
päivällä pois unohdetun
Kirkuu korvaan joka virheen
Toistaa kuvan peilissä
Sitä et pakene,
et kiistä.
Vääristääkö sen?

Mitä näet?
Itsesi, vai superegosi vauhdissa
perfektionismin sormi pystyssä heristelemässä
Uskotko sitä?