Kerroksia.
Monenvärisiä, eri tuntuisia
Sileitä, ruttuisia, vaaleita, tummia
Kuoria päälläni, suojana, turvanani

On hyvä olla suojavarustus!
Mikään ei pääse minua haavoittamaan
Niitä on kerätty puolen elämää ympärille
Pettymysten, kaltoinkohtelun, epäonnistumisien jälkeen
Jokaisen jälkeen yksi kerros -
toista kertaa en anna itseäni näin haavoittaa!
Ensi kerralla olen viisaampi.

Jossain vaiheessa huomaa
että kuorien kanssa liikkuminen on hankalaa
Ne ahdistavat ja hiostavat, rajoittavat vapauttasi
Et voi tuntea auringon lämpöä ihollasi
Et liioin sadetta kasvoillasi
et tuulta hiuksissasi
Tunnet vain hiertävät kuoret

Mikään ei läpäise suojustasi
Panssarisi muuttuu vankilaksi
Mikään ei pääse sisään, ei ulos
Rakkaus, ilo, suru ja viha
jäävät pyörimään kuoriesi sisälle
sekoittuvat toisiinsa.
Lopulta et enää erota niitä toisistaan
Et tunne mitään.

Alat repiä kuoria pois yksi kerrallaan.
Mitä enemmän kuorit,
sen helpompi on hengittää
Ja sitä haavoittuvammaksi tulet.
Kerros kerrokselta tippuu pois
Viimeiset kuoret, vahvimmat
sydämesi ympärillä
heität nekin pois!

Olet vihdoin vapaa!


Ensi kertaa ikuisuuksiin tunnet eläväsi, hengittäväsi

Voit tuntea sateen ihollasi ja haistaa kostean mullan tuoksun
kävellä paljain jaloin neulasten peittämää polkua
Haavoittuminen ei haittaa
Tiedät olevasi elossa:
tunnet jotain.